Tanger

Johan oli kulttuurishokki!
- mutta retki kannatti!

Tämän elikon pitäisi mennä hammaslääkäriin!

Ensinnäkin miten me tänne päädyttiin - siis Tangeriin!

Noin kuukausi sitten hankittiin Fuengirolasta suomainen retki Centro Finlandian (Mediatour) kautta Tangeriin. Sairastuttiin ja reki siirtyi eiliselle.

Rio Travelin bussilla lähdettiin 8.35 kohti Tarifaa. Ylitys catamaraanilla 40 minuuttia. Merenkäynti oli jonkinmoinen ja Tero voi huonosti - makaili aluksen lattialla kalpeana koko matkan. Passintarkastuksia ja tavaroiden läpivalaisuja oli riittämään, mennessä kolme kertaa ja samoin tullessa.

Näillä pääsi ratsastamaan halutessaan.

Kauppahalli.

Opas sanoi, että kännykkään ei juuri kannata vastailla täällä. Vastaus maksaa 1,50 € min ja soitto 3 € min. Mobiilidata melkein 12 € /mb. Aikamoiset hinnat.

Kalliit kännykkäpuhelut johtuvat varmaan näistä palmun muotoon rakennetuista tukiasemista :-).
Kaikkea se ihminen keksii kun sille päälle sattuu, vai mitä?

Yksi euro on 11,29 dirhamia.

Tangerin kadulla paikallisen papparatsin kuvaamana, kuvan hinta 1 euro.

Marokkolainen päivällinen: keittoa, kanaa ja couscousta. Hyvää oli.

Tässä ns. apteekissa myytiin muun muassa Argone-öljystä valmistettuja tuotteita. Saimmme esittelyn paikalliselta yritykseltä. Kuvassa myös opas. Yrityksen nimi on Secret Des Plantes, Tanger.

Kissoja näkyi yllättävän paljon katukuvassa.

Mattokauppa.

Täällä olisi ollut kiva valokuvailla pitemmän aikaa. Nyt kun retken mukana mentiin oli todella hätäistä hommaa.

Vanhaa Tangerin medinaa. Sokkeloinen vanha kaupunki. Kauppiaat alati kimpussa.  Eikä aina tuntunut turvalliselta, vaikka ryhmässä mentiin.

Tangerissa on 50 % asukkaista alle 25-vuotiaita, eikä työtä tai sosiaaliturvaa ole. Keskipalkka on noin 400 €. Paikallinen valuutta on dirhami, mutta sitä ei tarvittu missään. Euroilla maksettiin.

Maustekaupasta hankittiin erityismausteita couscousia varten.

Argone öljy on sanonnan mukaan Marokon kultaa. Auttaa iho-ongelmiin ja psoriakseen. Sitä saadaan vain Marokossa kasvavan puuhun hedelmistä puristettuna. 

Sinnikkäästi kauppiaat seurasivat meitä yli kaksi tuntia perässä kulkien. Ja muutama vyö ostettiin.

Raili tekee kauppaa, ei tosin omasta aloitteestaan :-). Katukauppiaat olivat erittäin sitkeitä, mutta kohteliaita kumminkin.

Tässä 1600-luvulla rakennetun moskeijan ovi.

Mitäköhän tässä lukee, ei aavistustakaan?