Sukelsimme suoraan Cadizin kaupungin maltilliseen ihmisvilinään. Oli sunnuntai. Kiakki liikkeet olivat kiinni, lukuun ottamatta ravintoloita ja mahdollisesti pieniä kioskeja ja panderiota.
Kaupungin kansa oli ahtautunut toreille piknikille, tapaamaan tuttuja ja seurustelemaan. Lapset pelasit pelejä ja pyöräilivät mitä ihmeellisimmillä härveleillä.
Tytöt oli roolitettu tulevaan aikuisuuteen ja työntelivät nukkevauvoja rattaissa hienoissa pyhämekoissa. Välilllä kurkattiin voiko vauva hyvin ja ihasteltiin naapurikärryn asukkeja.
Jotenkin meikämenosta poikkeavaa oli, että vanhukset pyörätuoleisaan kuskattiin torille muiden joukkoon seurustelemaan. Vaikka välillä näytti siltä, että lasten yrittäessä puhua vanhuksille ainoa kommunikaatiotaso oli pään nyökkäys. Kaunis kulttuurinen ja inhimillinen ele, ottaa vanhat mukaan toimintaan.
 |
| Kuvassa poika kuljettaa äitiä pyörätuolissa, lapsenlapsella on nukkevauva kainalossa. Koko elämän kirjo yhdessä kuvassa. |
Cadiz sunnuntaipiknikillä
Kaikki yhdessä vauvasta vaariin - toisin välillä näytti siltä, että vaarit olivat siirtyneet baarin puolelle.
Ovenripataidetta
Cadizin vanha kaupunki sijaitsee muurin takana niemen kärjessä.
Parkkinhinnat eivät ole hyvin hahmottuvassa muodossa. Oltiin viisi tuntia ja maksoi alle kyppin parkkihallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti