Muurien sisältä tuulisille dyyneille

 Tänään vierailimme Tarifan vanhassa kaupungissa muurien sisäpuolella. Runsaasti afrikkavaikutteisia rakennuksia ja pittoreskejä sisäpihoja kapeiden kujien varrella. Viehättävää.

Vanhaa Tarifaa. 

Kaupungilla liikkuessa ei koskaan voi aavistaa mitä seuraavan kulman takaa tulee vastaan.

Väsähtänyt reppureissaaja. 

Baarin nimi on ruma.

Kuvassa arabiatyylinen sisäpiha. Asunnot ovat pienen aukion ympärillä.

Postilaatikoita.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain!

Lintu, jolla oli upea lauluääni ja runsas repertuaari. Nimi ei selvinnyt,
mutta luritusta olisi voinut kuunnella puoli päivää haltioituneena.
Oltiin kahvilla lähibaarissa. 

Kujat olivat paikoin niin kapeita, että iso ihminen olisi juuttunut seiniin kiinni!

Katukahvila Tarifan vanhassa kaupungissa.

Portti vanhaan kaupunkiin.

Sisäpiha. 

Paikallinen kauppahalli notkui tuoreista kaloista ja äyriäisistä.

Tarifan jälkeen lähdimme kohti maaseutua. Valittu reitti jouduttiin keskeyttämään, sillä tie muuttui todella surkeaksi, kuoppaiseksi hiekkatieksi. Palattiin rannikolle noin 10 kilometrin päähän Tarifasta ja sattumalta putkahdettiin kylään, jonka laidalla oli isot hiekkadyynit sekä vanha amfiteatteri roomanvallan ajoilta.. 

Välillä autotielle pöllähti lauma vuohia ja pukkeja. Niiden hommana oli pitää pientareet puhtaina ja viimeisenä tehtävänä tarjota maittava Cordero menu turisteille ravintolassa. Maidosta tehdään paikallisia juustoja.

On hyvä lukea varoitusteksit ennekuin säntää aidan taakse kuvailemaa! Tässä varoitetaan vihaisesta karjasta.

Duna de Bolonia.

Upeat dyynit ja niiden yli tehty puinen kävelysilta. Vähän samaan malliin kuin Cabopinossa Arvolan dyynit lähellä Fuengirolaa.

 Duna de Bolonia on dyynialueen nimi ja ne sijaitsevat El Lentiscal kylän vieressä Atlantin rannalla.

Huomenna matka jatkuu kohti Concil de la Fronderaa, jonne matkaa on noin 70 km.